Etusivu‎ > ‎Blogi‎ > ‎

Kirjavinkkausta

lähettänyt Hannele Vehkaoja 22.12.2016 klo 2.23   [ 22.12.2016 klo 2.24 päivitetty ]

Aki Ollikaisen Nälkävuosi herättelee lukijaa


Lukemani kirja on Aki Ollikaisen kirjoittama, vuonna 2012 julkaistu romaani Nälkävuosi. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kirjan nimen mukaisesti Suomen nälkävuosiin 1866-1868. Tarina alkaa tilanteesta, jossa maalaisperheen isä, Juhani on nälkiintynyt niin huonoon kuntoon, ettei hän kykene lähtemään äiti Marjan ja lapsien Mataleenan ja Juhon kanssa pois kotoa vaeltamaan kohti ruokaa ja parempaa elämää. Tarinan edetessä kolmikko lähestyy Helsinkiä ja he ottavat tavoitteekseen päästä Pietariin. He kiertävät kyliä, joista heille aina löytyy yösija ja laihaa ravintoa. Mataleenan tarina päättyy ensimmäisenä, kun hänen suolistonsa ei enää kestäkään yhtäkkistä suurta ruokamäärää. Kirjan loppupuolella myös Marja menehtyy tuupertumalla lumihankeen, jolloin Juhon elämässä tapahtuu täyskäännös.


Kirja kuvaa erittäin uskottavasti ja helposti samaistuttavasti nälkävuosia ja sen ajan ihmisten elämää kaikkine iloineen sekä kärsimyksineen. Lukija saa näin ollen oivan ja aidon kuvauksen Suomen ja suomalaisten historiasta. Tarinasta välittyy aito auttamisen halu ja toisista ihmisistä, etenkin heikoimmista välittäminen.


Viimeistään kirjan luettuaan on helppo alkaa ymmärtämään myöskin kehitysmaiden nälänhätää ja sen tuomia ongelmia. Tarina oman kansamme koettelemuksista epäilemättä avaa myös yleistä maailmankatsomustamme. Kirjan tapahtumat saavat nyky-Suomen tuntumaan ehkä sittenkin ihan hyvältä paikalta asua ja samalla ongelmamme tuntumaan mitättömiltä. Sen vuoksi suosittelen kirjan lukemista jokaiselle isänmaatamme vähääkään kunnioittavalle suomalaiselle ja etenkin niille, joilla on tapana vauhkoontua ja valittaa näistä nyky-Suomen “kurjista oloista”.


~ Juho








Kerro minulle jotain hyvää- itkettää ja naurattaa


“Pahinta henkilökohtaisen avustajan työssä ei ole se, mitä luulisi. Pahinta ei ole nosteleminen ja peseminen, lääkkeet ja puhdistuspyyhkeet ja lievä, mutta kumminkin aina erottuva desinfiointiaineen tuoksu. Eikä edes se, että useimmat ihmiset arvelevat henkilökohtaisen avustajan päätyneen työhonsä vain siksi, ettei hänen älynsä riitä mihinkään muuhun. Pahinta on, että kun viettää kaiket päivät todella lähellä toista, ei pääse pakoon hänen mielialojaan. Tai omiaan”.

Louisa Clark on juuri menettänyt työnsä englantilaisen pikkukaupungin kahvilassa ja hän tarvitsee kipeästi töitä. Kokeiltuaan miltein kaikkia vapaana olevia ammatteja, huonoin tuloksin, hänelle tarjotaan paikkaa henkilökohtaisena avustajana. Paikka on täydellinen, jos ei oteta huomioon yhtä seikkaa. Hänen hoidokkinsa näyttäisi inhoavan häntä.

Will Traynorilla oli täydellinen elämä. Kaunis tyttöystävä, hyväpalkkainen työ, huippu lomia ja extreem urheilua. Tätänykyään hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa pystymättä edes liikauttamaan kättään. Elämällä ei ole enää merkitystä. Louisa ottaa tehtäväkseen palauttaa elämänhalun masentuneeseen Wiliin, mutta loppuuko aika kesken?

Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää on yksi parhaista lukemistani kirjoista. Romaani on kirjoitettu englanniksi vuonna 2012 ja julkaistu suomeksi 2015. Kirja käy läpi monia vaikeita aiheita humoristisella otteella ja lukija voi varautu tunteiden vuoristorataan. Teksti on hyvin kevyttä ja helppolukuista viihdettä, mutta tarina on paljon enemmänkin kuin vain hauska rakkausromaani. Kun kirjan kerran aukaisee ei sitä malta laskea alas.


-Aino-Elina Kuusimäki


Comments